Epilogi

Hautakivien raoissa versoo elämänlanka,
sen juuret ottaa voimansa ruumiista lahoavista.
Kuinka kaunis on kukka, joka kuolemassakin puhkeaa.
Kuinka kaunis on kukka, joka kuolemassakin puhkeaa.

Itke äiti, rakkautesi verhoutui vihaksi.
Itke isä, rakkautesi oli tappavaa.
Sivistyneitä muurejanne murentavaa.

Manalassa kultanne ei ole käypää valuttaa,
katso kivellä kaksi toisiaan rakastaa.

Hautakivien raoissa versoo elämänlanka,
sen juuret ottaa voimansa ruumiista lahoavista.
Kuinka kaunis on kukka, joka kuolemassakin puhkeaa.
Kuinka kaunis on kukka, joka kuolemassakin puhkeaa.

Hymyile äiti, rakkautesi hukkasi naamionsa.
Hymyile isä, rakkautesi osaa myös parantaa.
Kylmin käsin lapsenne toisiaan hyväilee.
Vielä kätenne ovat lämpinät, ne yhteen liittäkää.
Kallis oli sovintonne hinta, se pitäkää. Hautakivien raoissa versoo elämänlanka,
sen juuret ottaa voimansa ruumiista lahoavista.
Kuinka kaunis on kukka, joka kuolemassakin puhkeaa.
Kuinka kaunis on kukka, joka kuolemassakin puhkeaa....